Tänä kesänä mökkeiltiin paaaaaljon. Kerttu kunnostautui reippaana mökkikoirana, joka:

-paimensi vedessä polskivia lapsia

- oppi reippaasti uimaan ja polski välillä liiankin innokkaasti, aivan korvansakin kipeäksi. Kerttu ui vielä syyskuussakin, kun kerta emäntäkin uskaltautui vielä silloin uimaan (ja huih, oli tooosi kylmää)

- meni uimalelun perässä suvantoveteen, muttei virtaavaan veteen. Viisas tyttö! (Mökki sijaitsee joen rannalla)

-söi, tai no hajotti ja piilotti metsään, aivan uutuuttaan kiiltelevän hahtuvalankakerän, josta piti tulla villavaippahousut serkkutytölle. Varmaan se haisi Kertun mielestä aivan vastustamattoman ihanalle, lampaille toki. Oli aivan ihana kutoa rankakivellä ilta-auringon laskiessa, mutta sitten kun hetkeksi kääntää katseensa muualle.... ensi kesänä en tuohon lankea.

-lapset saivat uudet uimalelut jokainen: Kaapo sinisen uimapatjan, Eelis vihreän lohikäärmeen ja Vilma vaaleanpunaisen uimarenkaan. Lapset menivät saunaan. Kuului "puh", "pah" ja "pöh" ja kaikki kolme uimalelua olivat uponneet parempiin suihin.

-mutta kommelluksista huolimatta oli aivan ihana mökkikoira.

Tässä koottuja uimakuvia:

ja Kerttu ei ole ollenkaan Kertun näköinen  märkänä!

"ja tuolla on Kaapo.."

"-- ja tuossa Vilma, turvallisen matkan päässä.."

"..mitäs tuolla tapahtuu..pitää polskia katsomaan..."

"..välietappi.."

"..tarkistus jäikö tuonne puolelle ketään vahdittavaa.."

 

" no niin, tässä on hyvä paikka vahtia. On Vilma ihan vieressä  ja aha, Eelis päätti alkaa lentelemään ja iskä ui tuolla kauempana.."

mökki..

koiraa..

väsyttää.

Ei ihme, kaiken paimentamisen jälkeen.